HEIPATIRALLAA!
Tämän puljun "päälikkö" tässä jorisee Tämän osion
tarkoituksena on se, että Virgin Steelen fanit saavat kertoa kokemuksiaan
yms. Bändistä. Juttu toimii näin: kirjoita juttusi, lähetä se minulle ja me
julkaisemme sen. Muistathan laittaa mukaan myös nimesi ja sen missä päin
Suomea vaikutat.
Ja sitten se meikäläisen tarina: Vuonna 2000 ostin Stratovariuksen The
Chosen Ones kokoelman, jonka kakkosceedee on Noise Recordsin oma kokoelma.
Se kakkoslättyhän alkaa komeasti Virgin Steelen Trough The Ring Of Fire
- viisulla. Aye Caramba! Kun kuulin moisen biisin ekaa kertaa niin
huhHUH! Ihmettelin miehen ääntä ja äänenkäyttöä sekä sitä, että miksi
ihmeessä en aikaisemmin ollut törmännyt moiseen bändiin, powerin
suurkuluttaja kun olin ja olen yhä. Tuo nimenomainen viisu sitten kilkkasi
päässäni kaksi viikkoa. Valitettavasti en silloisen kotikaupunkini
levyliikkeistä onnistunut bongaamaan yhtä ainuttakaan Virgin Steelen lättyä,
ja muistini kun on mikä on niin unohdin koko bändin vähän ajan kuluttua. Hyi
häpeä, mutta se oli sitä aikaa, kun kuuntelin urakalla Stratovariusta.
Eka kokonainen albumillinen Virgin Steelea korvilleni oli Invictus, joka
oli kaverillani MP3-muodossa. Hän sitä soitteli kun olin paikan päällä
visiteeraamassa. Luoja, että siinä oli hyvä levy (on yhä). Lainasin sitten
eräältä kaveriltani Magick Fire Musicin, mutta eipäs se niin mainio
ollutkaan... Eräänä päivänä sitten, kun omistin liikaa rahaa
lompakossani, kipaisin Keltsuun ja ostin ihan oman Invictuksen... ja
kuuntelin sitä melkein aina. Noin kolmen kuukauden sisällä omistin kaikki
muut bändin albumit paitsi Marriage Of Heaven And Hell part 1:n, Magick Fire
Musicin sekä Life Among The Ruinsin. Marriagen sain kahdelta kaveriltani
synttärilahjaksi, Magick löytyi Ruåtsista ja Lifen tilaututin. Vihdoinkin
kaikki! Tai niinhän sitä hätäisempi menisi jo uskomaan...
Samoihin aikoihin aloitin kynäniekan urani SFPerkeleellä (siirryin
Imperiumille, kun SFP meni mukkelismakkelis) ja Mape tiesi, että tämä täti
on fanaattinen ja addiktoitunut Virgin Steele diggari. Tein Edguyn haastelon
neljäs joulukuuta 2001, jonka jälkeen Mape pirautti ja käski ottaa kynän ja
paperia sekä ISTUMAAN ALAS! Minähän tein työtä käskettyä. Mape sitten
jaritteli ainakin kymmenen minsaa, että mihin ja kelle mun pitää soittaa ja
mitä tietoja mun pitää antaa. Joo joo... asiaan! Viimein Ollila
pihahtaa: "Ja se sun seuraava haastateltava on David DeFeis.
Varmaankin tuttu tyyppi." Siinä vaiheessä olin kerrankin ihan hiljaa,
jolloin Mape lohehti, jotta kuolinko mä. Tuumasin että "En" ja
likimain karjaisin "Mä saan haastatella David DeFeis'a,
WOW!" Mainas muuten Ollilalta lähteä kuulo... Noh, minähän
sitten aloinrustaamaan kysymyksiä "Tuomiopäivän Taavetille"
heti puhelun jälkeen, ja se ei ollutkaan niin helppoa kuin luulisi. 20
minuuttia aikaa haastatella ja miljoona kysymystä rullii pääkopassa. Sitten
koitti haastattelupäivä ja hyvä etten ollut hermoraunio ennen kello neljää
iltapäivällä. Puhelinhaastatteluhan se oli mutta silti! Puhelin sitten
pärisi, nostin luurin, josta kuului: "This is David DeFeis from
Virgin Steele, hello. How are you?" Eipä enää hermostuttanut
pätkääkään! Haastattelu pointtina oli se, että VS julkaisi The Book Of
Burningin ja Hymns To Victoryn samana päivänä, ja tottakai Suomen edustus
lähetti minulle sekä promot että aidot versiot (kiitos siitä kuuluu Edel
Recordsin Jari Yläoutiselle)
Jossain tammi- ja helmikuun välimaastossa vuonna 2002 korviini kantautui
tieto, että VS on keikalla sen vuoden Sweden Rockissa. Vähän siinä sitten
pähkäilin, että mennäkö vaiko ei. Pirun kalliiksi se tulisi. Sitten
ajattelin että "mitä vittua, mähän menen!" Ja näin tein.
Swedurockissa VS jakoi nimmareita faneilleen ja totta mooses olin
odottamassa jo puolta tuntia aikaisemmin... Sitten kun herrat lamppasi
tilaisuuteen, niin meinas kyllä silmät tippua päästä. Eka ajatus oli
"Ne on sittenkin oikeasti olemassa" ja kolmas ajatus oli
"Jösses, että David on hyvännäkönen!" Se toinen ajatus jääköön
tällä kertaa sanomatta. Minä sitten pyysin herrojen nimmarit Marriage
ykkösen kanteen ja Snakeskin Voodoo Man sinkkuun, joka muuten on aikas
harvinainen kapistus näillä leveyspiireillä. Sen jälkeen pitikin kärvistellä
muutama tunti, ennen kuin keikka alkoi. JA siinä olikin tekemistä, mikään ei
napannut ja aika vaan mateli. Mutta vihdoinkin koitti se H-hetki. Olin just
sanomasa jotain kaverille, kun VS poukkasi lavalle ja aloitti setin
Invictuksella. Siinä vaiheessa jäin toisen kerran elämäni aikana
sanattomaksi. Ja kun David karjaisi ensimmäisen kerran "DIE!",
niin tämä neiti meinasi olla polvillaan Swedulandian ruohokentällä. Se
keikka oli euforinen kokemus, paras keikka mitä ikinä on tullut kateltua ja
olen sentään nähnyt yli 60 eri bändiä lavalla. Ryhmä (ELMUn porukka) tiesi,
että olin tullut Swedurockiin vain ja ainoastaan Virgin Steelen takia, joten
Syrjälä seuraavana aamuna kysäisi, että oliko se kaiken sen aarvoista. Rahaa
kun siihen meni ainakin 500 euroa kaikenkaikkiaan. No mitäs luulette?
Tietenkin oli, ja päivääkään en ole sitä katunut.
Syksyllä 2002 Virgin Steele uudellenjulkaisi kaksi ensimmäistä albumiaan,
joita oli mahdotonta saada Suomesta aikaisemmin. Siinä samalla pääsin
haastattelemaan uudemman kerran Davidia. Se meni jo
rutiinilla... Kuukausi - pari toisen haastelon jälkeen pääkoppani
alkoi elättelemään ideaa tästä fani clubista, joten heitin asiasta emailin
VS'n Home Officeen. Sieltä vastasi Mark, joka kertoi, miten saan
Davidiin yhteyden. Kirjasin sitten ylös idean ja postitin sen Davidille.
Meni muutama viikko, jonka jälkeen yllätyin iloisesti, kun olin saanut
emailin Davidilta, jossa hän sanoi idean olevan hyvä. Eikun hommiin. Noh,
ensin neuvottelin muutamaan otteeseen Davidin kanssa erinäisistä
seikoista... Ja nyt, tässä sitä ollaan!
Sivuseikkana mainittakoon, että vieläkin kuuntelen joka päivä Virgin
Steelea ja edelleen Trough The Ring Of Fire on suosikkiviisuni. Ja pitäkää
minua hulluna jos mielenne tekee, mutta viides tatuointini on Davidin miekka
Age Of Consentin kansilärpykästä.
Täydestä sydämestä, Stay heavy ja pitäkää liekit roihuamassa!
~ Sarita
Historiani Virgin Steelen kuuntelijana on hyvin lyhyt. Joillakin
kokoelmilla
olin kuullut jo kauan aikaa sitten (mm. Power of metal - second attack)
bändistä, mutta ensimmäinen todellinen kosketus bändiin tuli marraskuussa
2002. Silloin Imperiumista lähetettiin "Guardians of the flame"
-levyn promo arvosteltavaksi. Levyn aloittava biisi "Don't Say Goodbye
(tonight)"
teki jo todella suuren vaikutuksen ja kuultuani levyn pari kertaa läpi oli
jo hyvin selvä että tästä tulee yksi suosikkibändeistäni. Promon kuultuani menin
seuraavana päivänä paikalliseen levykauppaan ja ostin samantien kolme VS'n
käytettyä levyä (ainoat mitä kaupassa oli, uusia ei ollut yhtään). Bändi
todella teki positiivisen vaikutuksen, sillä edes suosikkibändini Iron
Maidenin kohdalla ei tullut niin kiire hankkia bändin kaikkia levyjä mitä
onnistuu saamaan.
Ajallisesti löysin siis bändin hyvin myöhään. Mutta parempi myöhään kuin
ei milloinkaan.
~ Timo-Janne Kokko
En tiedä mitä kertoisin itsestäni, paitsi sen että olen VS-fani ja osaan soittaa joitain Virgin Steelen biisejä kitaralla.
Paras albumi mielestäni on House of Atreus 2 ja paras biisi on ehkäpä The Wine of violence tai Conjuration of the watcher.
Se miten löysin Virgin Steelen on aika hassu tarina. Kaikki alkoi siitä kun ystäväni (ironista kyllä, hänen nimensä on David)
kertoi albumista nimeltä Avantasia. Etsin netistä sampleja tai biisejä ko. albumista ja löysinkin yhden.
Sen enmpää miettimättä ostin kummatkin Avantasiat ja ne ovat erittäin hyviä. Kuuntelin niitä melkein kyllästymiseen asti.
Tottakai ensimmäiseksi "etsin" albumien parhaimman laulajan (arvatkaa kuka?). Eräältä toiselta sivustolta löysin samplet
Virgin Steelen Wings of vengeance ja Fire of extacy- biiseistä. Samalla huomasin että VS*n albumit ovat korkealle äänestettyjä metallimusiikin sivustoilla.
Ja taas ilman enempiä miettimisiä tilasin kerralla kolme Virgin Steelen albumia, jotka olivat Hymns To Victory, The Book of Burning ja House of Atreus 2 (ensimmäinen Atreus oli loppuunmyyty).
Siihen mennessä olin siis kuullut ainoastaan kaksi VS'n biisiä! Musiikki oli fantastista, se todellakin kolahti kertalakista.
Tällä hetkellä minulla on myös se Atreuksen ensimmäinen osa. Marriage of Heaven and Hellit puuttuu sillä ne olivat loppuunmyyty noin viikkoa ennen kuin ajattelin ostaa ne.
~ Erik Shreman, Ruotsi
Ensimmäistä kertaa kuulin Virgin Steeleä kun Marriaget ilmestyivät kahden
cd'n mustakantisessa boksissa. Milloin se oli, jossain '98-'99 nurkilla
ehkä? Ostin boksin kun olin ensin kuunnellut sitä kaupassa. Olin aivan myyty
kun olin kotona kuunnellut kummatkin cd-t. Ajattelin "kuinka ihmeessä näin
mahtava bändi ei ole eksynyt tietoisuuteeni aikaisemmin!?!?" Tämän
tutustumisen jälkeen ostin muutaman Virgin Steelen albumin, mutta
valitettavasti en kaikkia. Tällä hetkellä minulla on Noble Savage, Marriage
I & II, Invictus, Atreus I & II, The Book Of Burning sekä Magick Fire Music
ep. Löytyy minulta myös Age Of Consent, mutta se on poltettuna cd'nä, hyi
häpeä! Tosin, aion aivan varmana ostaa sen jonain päivänä. Ylpeänä voin
kuitenkin kertoa, että olen pidellyt käsissäni alkuperäistä Guardians Of The
Flame- vinyylilevyä. Ystäväni, jolla se oli, on myynyt sen jollekin...
perkele!
~ Mr Rami
